Tähän alkuun teen pienen listan asioista, joita välillä kaipaan Suomessa. Huomatkaa: ruisleipä, salmiakki ja oma sänky eivät päässeet listalle (vaikka salmiakkini olenkin jo kaikki syönyt).

 

1. Kaipaan olla nobody. ”Hi, sister!” ”Kiss me baby.” ”I love you.” “Marry me.” “You will be my wife.” “Give me money.” Valkoihoisena et saa kävellä kadulla hetkeäkään rauhassa. Joskus kaipaa sitä, että saisi vaikka edes käydä kaupassa ilman, että kaikki tuijottaa.

 

2. Kaipaan, että ihmiset tajuaisivat, mitä valkoinen keppi tarkoittaa. Tällä 99 prosenttia ei tunnu tajuavan. Aina saa selittää, eikä sekään aina mene perille... Mutta eipä se sinällään haittaa, että vaatekaupoissa koko ajan tarjotaan peiliä ja kauppiaat näyttävät maalauksiaan osoittamalla. Ei oo multa pois! Sain hyvän allennuksen maalauksesta, kun totesin, etten näe sitä. Ja sain siltä tyypiltä ilmaisen rannekorunkin.

 

3. Välillä on ikävä bussia 550. Tai ylipäätään sitä, että kukaan ei istu bussissa viereen. Tai jos istuu, ei ainakaan yritä hiplata perseestä (siihen on syyllistynyt täällä jo kaksi dalla dalla –kuskia). Mutta dont’t get me wrong, on täällä mukaviakin bussimatkustajia ja –kuskeja: monessa dallassa soi hyvä musiikki ja on muutenkin iloinen meininki.

 

4. Ihan vaan joskus tulee pienoinen ikävä sitä, että asiat yksinkertaisesti toimisivat. Ostin rajattoman netin puhelimeeni. Se lakkasi toimimasta, menin kauppaan russuttamaan aiheesta ja sain vastauksen: "Ei meillä myydä rajatonta pakettia." "Mutta minä ostin rajattoman paketin." "Joo niin me sanottiin, mutta ei se ole rajaton." Että sillä lailla. Yhtenä päivänä kyyti oli sovittu kymmeneksi. Vartin yli tuli viesti: tulen puolelta. Kello 10:45 tyyppi ilmoitti, ettei enää mene kauan, ja silti odotettiin vielä reilu puoli tuntia. Hakuna matata - karibu Tanzania! Don't worry, welcome to Tanzania!

 

No se siitä listasta. Mitäs itten olen viime aikoina tehnyt?

 

Alkuviikko meni töissä. Ei mitään uutta sillä rintamalla siis. Olemme aloittaneet maalipallon pelaamisenkin täällä – lapset olivat innoissaan. Huomenna uudestaan!

 

Tiistaina koulun jälkeen kävimme Makumiran yliopistolla, joka on luterilaisen kirkon koulutuspaikka. Tapasimme siellä työskenteleviä suomalaisia. Makumirassa järjestettiin tanssi- ja musiikkiesitys. Rumpuja, laulua, bambuhuilu... Oli oikeasti todella mahtavaa kuunneltavaa!

 

Loppuviikon olinkin sitten enemän tai vähemmän sängyn pohjalla. Kuume pomppi parin tunnin välein ylös ja alas ja päänsärky esti välillä edes avaamata silmiä. Onneksi pystyin eristäytymään todellisuudesta maalipallolaisen ja vastamelukuulokkeiden avulla. Nyt olen jo elävien kirjoissa enkä kärsi enää kuin pienestä nuhasta ja kurkkukivusta.

 

Eilen kävimme Maasai marketissa. Maasai-intiaanit myyvät siellä tekemiään tuotteita. Tinkaaminen oli jälleen päivän sana. Nyt minulta löytyy mm. afrikkalainen rumpu, kirahvimaalaus ja muuta yhtä mahtavaa. Maasai marketiin on vielä pakko palata uudelleen. Liian pitkään ei jaksa olla kerrallaan kauppiaiden ksekllä, jotka repivät ja huutavat kilpaa saadakseen asiakkaita omaan kojuunsa. Nyt jo huolestuttaa, miten saan kaikki ostokseni mahtumaan matkalaukkuun...

 

Niin ja tänään oli taas Mystery-Peterin vuoro. Ajeltiin reilu pari tuntia kuumille lähteille. Viimeisin Peterin järjestämä seikkailu mielessäni olin varautunut suurin piirtein kaikkeen. Mutta ei tänään ollut paha ollenkaan. Pääsimme autolla suoraan kuuman lähteen luo. Ja pääsinpä uimaan luonnon vesiin Afrikassa! Siellä minä kalojen ja kasvien tökkiessä pulikoin. Uskalsin myös ihan vapaaehtoisesti hypätä liaanilla veteen. Silmät kiinni ja kohti ääretöntä: vauhtia, liaanista kiinni ja sitten odotin, että minulle huudettiin, koska voin päästää irti ja hypätä veteen. Aika siistiä!

 

Näissä Peterin reissuissa oikeastaan parasta on juuri se, että hän ei pahemmin etukäteen kerro, mihin mennään. Ei tietoa, kuinka pitkä matka eikä millainen ympäristö. Säilyy jännitys loppuun asti. Nyt olen jo tottunut siihenkin, että Peter ystävineen on aina reilusti myöhässä. ”You know, the African time!”.

 

(Huom! Tämä teksti on kirjoitettu sunnuntaina, mutta huonon nettiyhteyden takia postaaminen ei onnistunut silloin. Netti, sähköt, kuuma vesi – ne joko ovat saatavilla tai sitten eivät. Se on fifty-fifty.)