Tällä kertaa listaan muutaman positiivisen asian. Mitään järisyttävää tai dramaattista ei ole tapahtunut, joten tästä listasta löytyy melko tavallisen arjen mukavia puolia.

 

1. Le Patio. Kyseessä on aivan mahtava ravintola. Kuinka onnelliseksi hyvä ruoka, juoma ja livemusiikki voikaan ihmisen tehdä? Olemme vierailleet tässä ravintolassa nyt pari kertaa. Perjantai-illan illallinen toi täydellisen päätöksen työviikolle. Paikan palvelukin on aivan fantastista. Kyseisen ravintolan tarjoilija ihan muuten vaan lupasi järjestää minulle synttärilahjan – eli 7.8. on tiedossa synttäriruokailu jonkun yllätyksen kera.

 

2. Löysin rahoitusta auttamaan koulua, jossa työskentelen. Koulussa on 13 pistekonetta, joista 10 on rikki. Mutta rahaa koneiden korjauttamiseen ei ole. Minä aktiivisena toiminnan ihmisenä lähdin selvittelemään, miten voisin saada hankituksi 300 dollaria. Suomalainen Sokain Lasten Tukisäätiö lähti mukaan, ja asia siis järjestyy! Mahtava fiilis, kun oikeasti saa jotain aikaan!

 

3. Vähän edelliseen liittyen, mutta siis nyt tiedän, mihin lähetän jatkossa vanhat valkoiset kepit, kohokartat, kulkuspallot... En heitä mitään pois; nyt kaikelle näkkärikamalle on hyvä sijoituspaikka.

 

4. Saimme kutsun lauantailounaalle eräiden opettajien kotiin. He asuvat pienessä talossa koulun alueella. Siellä tämä opettajapariskunta lapsineen tarjosi meille perinteisen tansanialaisen lounaan. Paistettua kanaa, hedelmiä, perunoita... Pieni talo, mutta niin lämmin tunnelma! Eikä sekään haitannut, että nämä opettajat eivät hirveästi puhu englantia. Tunnelma on joskus sanoja hienompi!

 

5. Sokkobonarit. Tällä tarkoitan siis sitä hyötyä, mikä joskus valkoisella kepillä on (siis sitten, kun joku vihdoin on tajunnut, mitä se tarkoittaa). Tämä toki on vähän ristiriitaista, koska periaatteessa en halua/tarvitse kenenkään sääliä. Mutta jos saan ilmaisen korun, patsaan tms., koska olen sokea, en kieltäydy. Enhän minä lentokentälläkään kieltäydy menemästä valkoisella kepillä jonojen ohi, vaikka ihan hyvin voisin seistä jonossakin. Pari rannekorua, leijona- ja lintupatsas on tällä hetkellä sokkobonarivarastossa. Älkää huoliko, en tahallani etsi valkoisella kepillä ekstraa, mutta kun sitä vaan joskus saa...

 

6. Aurinko. I love the sun! Saan täällä ihan kivan rusketuksenkin! Rantaa ei ole eikä bikineissä voi makoilla, mutta en valita sortseissa ja topissa nurmikolla loikoilemisesta ja hyvän kirjan kuuntelemisesta. Täydellistä! Eli terveisiä tosiaan Afrikan talvesta – kyllä täällä tarkenee!

 

7. Olen urhoollisesti juonut jokaisena työpäivänä tauolla ”lehämjuomaa” (tanzanian tea). Se siis ei maistu teeltä alkuunkaan. Suoraan sanottuna se maistuu lämpimältä maidolta, jossa on hulluna sokeria. Enkä tiedä, onko siinä oikeasti paljon muuta. En ole oppinut pitämään siitä, mutta olen oppinut sietämään sitä.